Olen kirjoittanut paljon siitä, millaista on olla töissä. Siitä miltä tapaamiset tuntuvat, mitä niissä tapahtuu ja miksi pidän tästä työstä. Mutta suurin osa ajastani kuluu kuitenkin muualla kuin töissä. Suurimman osa ajastani olen kotona, yksin, eikä kukaan näe sitä versiota minusta.

 

Herään yleensä neljältä aamulla. Ilman herätyskelloa, ihan itsestään. Tämä ei ole mikään itsekurijuttu, vaan pidän siitä. Keitän kahvin ja luen uutiset. Se on hyvin tavallinen hetki. Istun paikallani, juon kahvia ja katson mitä maailmassa on tapahtunut sillä aikaa kun nukuin. Silloin kukaan odota minulta mitään, ja pidän siitä tunteesta.

 

En kuuntele musiikkia juuri koskaan. Tiedän että monille se on tärkeää, mutta minulle ei ole. Kotonani on yleensä hiljaista. Soitan kyllä pianoa, ja se on kulkenut mukanani pitkään. En soita mitään tiettyä ohjelmistoa tai harjoittele tavoitteellisesti. Istun vain alas ja soitan sitä miltä sattuu tuntumaan. Joskus muutaman minuutin, joskus pidempään. Se riittää. En tee sitä ketään muuta varten.

 

Päiväni ovat muutenkin aika rauhallisia. Hoidan tavallisia asioita. Juon lisää kahvia. Luen. Siivoan jos siltä tuntuu. Käyn kaupassa. Katson Family Guyta - paljon Family Guyta. Mikään tästä ei ole erityisen kiinnostavaa ulkopuolisen silmin, mutta minulle se on tärkeää. Tämä on se elämä, jossa olen eniten oma itseni.

 

Olen perusluonteeltani ihminen, joka viihtyy yksin. Tämä on aina ollut minulle luontevaa. Tarvitsen paljon omaa aikaa, ja saan siitä energiaa. Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta työn kanssa, jossa olen hyvin lähellä toista ihmistä. Mutta nämä kaksi asiaa eivät sulje toisiaan pois. Ehkä juuri siksi pidänkin työstäni — koska se on rajattu. Se alkaa ja loppuu selkeästi.

 

Kun viimeinen asiakas lähtee ja ovi sulkeutuu, hiljaisuus palaa nopeasti. En jää työrooliin. Riisun sen yhtä luonnollisesti kuin riisun vaatteet. Laitan paikat kuntoon, ehkä käyn suihkussa, ja sitten olen taas vain kotona. Sama ihminen kuin aamulla neljältä uutisia lukiessa.

 

Minulla ei ole mitään erityistä vapaa-ajan persoonaa. En muutu toiseksi ihmiseksi. En myöskään ajattele itseäni ulkopuolelta käsin. Työssä olen hyvin tietoinen siitä miltä näytän, miltä tuntuu ja miltä kaikki näyttää toisen ihmisen näkökulmasta. Kotona en ajattele näitä asioita lainkaan.

 

Ilta tulee minulle aikaisin. Seitsemän jälkeen olen yleensä jo nukkumassa. Tämäkin tapahtuu ihan itsestään. En koe jääväni mistään paitsi.

 

Tämä on se osa minusta, jota kukaan asiakas ei näe. Ei siksi että se olisi salainen, vaan siksi että se ei kuulu siihen hetkeen. Työssä olen lämmin, avoin ja läsnä toista ihmistä varten. Kotona olen lämmin, avoin ja läsnä vain itseäni varten. Molemmat ovat yhtä todellisia. Ja molemmat ovat minä.

Viikon kuva!