Lähdetään liikkeelle tämän verran kevyellä aloituksella. Tulen palaamaan kyllä vielä seksityöhön yleisemminkin, varsinkin siihen mitä se ei ole (helppoa rahaa ovista ja ikkunoista). 

On sekä ajatuksen että käytännön tasolla ihanaa, että omaan työhön kuuluu pitää itsestään huolta. Hyvin aikainen aamuni alkaa kiireettömällä suihkulla - planeetan ja laskujen kannalta kyllä liian pitkällä ja kuumalla. Siitä siirryn kylppäriin hoitamaan pakolliset jatkokuviot, tämä sisältää aika monta purkkia erilaisia aineita, joiden vaikutus on ainakin psykologinen.

Aamukahvin aika. En pidä puhelimista vaan asun tietokoneen äärellä. Uutiset, vilkaisu parille foorumille, joskus hammasten kiristelyä mutta provosoituminen on kielletty. Sitten mieluiten puuroa, leipäkin menettelee, ja olen valmis työpäivään. Lisää kahvia kyllä ensin.

Tyypillisesti hupakkoluuri on täynnä sekä puhelimen että whatsappin kautta tulleita soittoja, vaikka ilmoituksissani lukee selkeästi että en vastaa puhelimeen. Päivän ensimmäinen työni onkin näiden huomiotta jättäminen. Sitten viestien läpikäyntiä - niiden sisällöstä saa ihan oman blogipostauksensa. Edes mielikuvitus ei ole rajana kun pt:tä lähestytään!

Vastailua, ajanvarauksia ja niiden perumisia, eli kalenterin harvinaisen työlästä ylläpitoa jatkuu koko päivän. Onneksi olen pitkäpinnainen ja lehmänhermoinen, siitä on kovasti apua tässä työssä. Ja varmaan elämässäkin.

Paikalle saapuvia asiakkaita, eli sitä varsinaista työtä, on onneksi myös. Tässä en mene yksityiskohtiin mutta kerron yhden asian jota ei välttämättä tule ajatelleeksi: valmistautumiseen menee oikeasti ihan kunnolla aikaa. Vaikka kyseessä olisi 15 minuutin pikapano, minä olen ovella vastassa freesinä ja meikit ojossa. Se ei tapahdu itsestään. Työtilani on myös järjestyksessä: vissyt tarjolla, käsipaperia löytyy, kumit ovat pinossa koon mukaan käden ulottuvilla. Musiikki soi, valot on säädetty tunnelman mukaan.

Odotan asiakasta ovella, keskityn, kaikki muu mielestä pois.

Tapaamisen jälkeen halataan ja sanotaan heipat. Lähes aina toivotan tervetulleeksi uudestaan. Tässä vaiheessa olen itse yleensä vielä täynnä kohtaamisen adrenaliinia joten pompin hetken sähköjäniksenä. Sitten on aika rauhoittua, kunnostaa paikkoja ja itseä, suunnata ajatukset eteenpäin.

Tapaamisten lisäksi on otettava kuvia ja ylläpidettävä ilmoituksia. Näistä ensin mainittu on aika työlästä. En ole puhelimen kameran edessä syntynyt diginatiivi, joten varsinkin alussa itsensä kuvaaminen ja niiden kuvien katsominen tuntui hirveältä. Nyt se alkaa jo sujua, ja lisäksi kuvia pystyy katsomaan ulkopuolisen silmin. Se oli iso edistysaskel jossain vaiheessa. 

Päivän asiakkaat on lopulta hoidettu. Sitten mahdollisesti pikaisen kirjanpidon kautta vapaalle! Palaan uudessa postauksessa siihen aiheeseen, pysykää linjoilla. Pusipusi. 

Viikon kuva!