Tämänpäiväinen kirjoitus ei onneksi kosketa kaikkia, mutta niitä joita koskettaa, niin mahdollisesti sitäkin syvemmin. Haluan sanoa tästä muutaman sanan omasta näkökulmastani, sekä ajatuksista jotka tulivat mieleen Ylen artikkelista "Kumppanin fetissi voi olla vaikea yllätys" https://yle.fi/a/74-20215719
Luonani ei käy pelkästään sinkkumiehiä. Harva ei-sinkkumies käy niin että kumppani tietää asiasta.
Tunnistan muutaman yleisen kaavan. Tulen vain hierontaan - siinähän ei ole yhdyntää. Suhde on onnellinen mutta minulla on toiveita joita en uskalla kotona kertoa. Suhde on onnellinen mutta seksi toistaa samaa kaavaa ja haluan jotain uutta ja erilaista. Suhde on tavallaan onnellinen mutta seksiä ei ole ollenkaan. Erikseen ovat vielä seksiaddiktit, mutta luulen että en ole heidän kohderyhmäänsä, koska en ole parikymppinen petite.
Tästä päästään suoraan pikkuhousuartikkeliin. Sydäntä särki myyjien kommentti: "Puolisolle ei uskalla kertoa, koska pelätään, että leimataan ja nolataan. Harmittaa, että ihmiset eivät voi olla, mitä he ovat." Tietenkään ei uskalleta! Aika moni vaimo olisi ex-vaimo, jos kertoisit, että kiihotut likaisten pikkareiden nuuhkimisesta. Kuka uskaltaa ottaa sen riskin, jos suhde on muuten onnellinen? Todennäköisyys voittaa on loton luokkaa. Enkä edes halunnut katsoa netin keskustelupalstoja koska tiedän sen paheksunnan ja pöyristelyn määrän (jopa omakohtaisesti) muutenkin. Likaisia pikkuhousuja, hyiiiiiii oksetus! Miltähän siitä nuuhkijasta mahtaa tuntua. Hän on ihan tavallinen ihminen, jolla todellakin on tunteet.
Minä toteutan fantasioita joita keskivertovaimo ei toteuta. Tämä on ihan kylmä fakta. Ihminen saa kokea sellaisen seksuaalisen elämyksen josta on haaveillut mahdollisesti kauankin, ja oma mielipiteeni on, että se ei ole keneltäkään pois. En koskaan ota kantaa ihmisten välisiin suhteisiin, mutta tämän verran sanon sivusta. Voi olla että kokemukseen ei tarvitse enää palata, voi olla että sen haluaa kokea uudestaan. Tämä ei ole "sivusuhde" vaan tämä on itsensä toteuttamista sellaisena kuin on. Minulla ei ole asiakkaaseen mitään "suhdetta" - paitsi taloudellinen, sen tunnin ajan. Maksun jälkeen sekin on unohdettu.
Tottakai hyväntahtoisena ihmisenä toivoisin, että kotona pystyttäisiin puhumaan. Että makuuhuoneessa olisi turvallista sanoa: kokeillaanko tätä. Että jos ei tehtäisikään tätä samalla tavalla kuin ihan jokaikinen kerta on viimeisten vuosien aikana tehty, vaan helkkari, mennään pihalle ja mitä väliä jos joku näkee! Mutta ei se tietenkään ole helppoa. Se on vaikeampaa kuin ottaa yhteyttä minuun. Koska sen tietää varmasti, että minä en järkyty, tuomitse - tai jätä. Korkeintaan suosittelen kollegaa jolle kyseinen temppu sopii, jos se ei itselläni kuulu repertuaariin. Aika iso ero näillä jutuilla.
Sanon ihan kylmästi että jätän tapaamisen asiakkaan omalle omatunnolle. En voi enkä halua puuttua parisuhteisiin. Mutta kuuntelen, minulle saa puhua, ja uskotteko että parhaimmillaan keskustelu kanssani voi johtaa johonkin kotona! Ei tietenkään aina. Itse asiassa useimmiten epätyydyttävä seksi kotona jatkuu, ja minun luonani käydään tekemässä niitä juttuja, jotka eivät kotona sovi. Minua saa esineellistää, minun nautintoani ei tarvitse ajatella, minä olen kohde. Ja se on ihan okei! Joskus pitää saada ajatella pelkästään itseään. Myös seksissä. Se saattaa olla uskomattoman vapauttava tunne, jos sitä ei ole aiemmin kokenut.
En nyt tiedä miten summaisin tämän. Haluaisin sanoa että uskaltaudu kokeilemaan. Meillä ei ole "suhdetta". Ehkä saat jotain kotiin vietävää? Tai ehkä spermasi kasvoillani oli juuri se pikkujuttu mitä elämääsi kaipasit.